Tätä olen pähkäillyt. Oikeastaan aika kauan aikaa.. Olen aina ollut sitä mieltä, että parisuhde on vähemmän tarpeellinen, minulla on kuitenkin paljon ystäviä ja lämpimät välit sukulaisiin. Miehistäkään ei ole ollut puutetta. En vaan halua miestä lojumaan nahkaiselle, design-sohvalleni.
Eikä yleiset mielipiteet parisuhteista ole kovin mairittelevia. Ainahan kaikki on puolison vika, enkä todellakaan halua, että mahdollinen kumppanini jauhaa kavereilleen minusta jotain ''ilkeä ämmä''-paskaa. Kyseessähän olisi kuitenkin henkilö, joka on minuun rakastunut, ja minä häneen. Tuollainen (siis se yleinen mielipide) on kuin suoraan peruskoulun tyttöporukoista.
Toisaalta, minä en ole tuollaiseen ONNEKSI törmännyt, sillä pisin suhteeni on kestänyt illasta seuraavaan iltaan. Tuona aikana olen saanut kokea ihastumisen, rakastumisen ja lopahtamisen.
Googlasin otsikon kysymyksen ja yritin etsiskellä vastausta. Sitä ei löytynyt, mutta kaikkia lisäkysymyksiä bongasin. Kuten vaikkapa voiko avioliitto olla onnellinen? Voiko parisuhde ilman seksiä olla onnellinen? Avioliittoon jostain syystä uskon, siis hetkittäin. Häät ovat kaunis juhla, mutta avioliiton kesto on jokseenkin huolestuttava. Niin ja kaipa sitä voi ilman seksiäkin sitten olla onnellinen. Tai ilman seksiä kumppanilta, mikäli sitä sit joltain muulta olis saatavissa..
Jea. Tällästä pohdintaa, tapaamisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti